Viimeinen viikko basella oli aikamoinen tunnemyrsky. Yhtäkkiä kaikki kaverit olivatkin paikalla ja oli todella shokeeraavaa kohdata kaikki ihmiset kerralla. Mielummin olisi kohdannut yksitellen jokaisen.
Jokatapauksessa oli mahtavaa taas nähdä ystäviä uudestaan pitkästä aikaa! Sen verran täytyy valittaa, että viikko on aivan liian lyhyt kerrata kahden kuukauden tapahtumia. Viikko kului siis keskustellen ja yhteystietoja vaihtaen.
Oli viikolla vielä oppituntejakin. Käsittelimme "re-enter" teemalla aikaa DTS:n jälkeen ja kuinka kohdata kodin vanhat kuviot. Viikko oli yksinkertaisuudessaan paljon reflektointia ja asioiden kertaamista tulevien keskustelujen kannalta. Päälimmäisenä kysymys: mitä tästä kokemuksesta oikein kertoisi? Viikko ja koulu päättyi hyvästeihin, jotka on aina karuja. Varsinkin, kun joistakin on tullut todella hyviä ysyäviä. Mutta jäähyväiset ja loppuminen ovat "osa pakettia".
Lähdimme matkustelemaan viikoksi DTS:n jälkeen kera sveitsiläisen, saksalaisen (tässä kohtaa viittaus pieneen sisäpiirivitsiin) ja kanadalaisen kanssa. Vuokrasimme auton ja lähdimme kohti pohjoista.
Matkasuunnitelmamme oli (9 päivää):
Auckland
Kaitaia & Point Cape (pohjoissaaren pohjoisin kärki)
Paparoa
Whangarei
Tauranga (2vrk, jonka aikana kävimme Hobittonissa)
Taupo (2vrk, jonka aikana kävimme purjehtimassa, kuumilla lähteillä/virralla sekä vesiputouksella)
Hamilton
Auckland
| Maori-kaiverrus 80-luvulta :P |
| Kuumista lähteistä nousee höyryä... |
Oli hienoa nähdä vähän enemmän maata, jossa vietimme kuitenkin yli kolme kuukautta. Aina uudelleen yllättää maisemien kirjo: vihreät kukkulat vaihtuvat viidakkomaiseksi metsäksi, jyrkiksi vuoriksi tai tasaisiksi pelloiksi ja seuraavaksi ollaankin loppumattomilla hiekkarannoilla. Ja otetaan nyt huomioon että me olimme vain pohjoissaaren pohjoisosissa. Paljon jäi näkemättäkin.
Reilun viikon kiertely aloitti pehmeän laskun kotiinpaluuseen. Ensin sanottiin heipat kolmellekymmenelle, sitten kolmelle ja yhtäkkiä löydettiin itsemme Sydneyn yöstä kahden kesken. Hitaasti alkoi upota tajuntaan että siinä se meni, nyt se on ohi. Olemme olleet niin monissa uusissa ja haastavissa tilanteissa, että jouduimme keskittymään täysillä hetkeen. Ei tullut oikeastaan mietittyä mitä tämän jälkeen. Myönnän kyllä muutaman kerran laskeneeni päiviä loppuun, mutta en oikein ajatellut mitä siellä odottaa. On mahdotonta sanoa ollaanko muututtu ja miten - varmasti monellakin tapaa. Kun tämän kuplan poksauttaa niin varmasti opittu todella testataan.
Ehkä tärkeintä on kuitenkin muistaa että se millä on merkitystä ei muutu: Kaikkivaltiaan isän poikina ja tyttärinä on hyvä olla: rakkaus ei lopu, pinna ei petä ja meidän huojumiset ja kaatuilut eivät pääse yllättämään. Meidän vakaa aikomus on kiinnittyä lujasti tähän rakkauteen ja ammentaa sieltä parhaamme mukaan niille joiden kanssa polut kohtaa. Muutos jatkuu läpi elämän, pikkuhiljaa: kirkkaudesta kirkkauteen. Taakse jätettiin pelkoja, vääriä ajatusmalleja, passivisuutta ja ylpeyttä. Edessä odottaa uudenlainen vapaus ja monia uusia seikkailuja. Kiva tulla Suomeen, mutta koti meillä on kaikkialla ;)
| Russell |
| Bay of islands, Russell |
| Waipapa ja koko maan isoimmat jätskiannokset |
| Hobitton |
| Kauri-metsä ja 17m korkea puu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti